maanantai 30. heinäkuuta 2012

Ruisleipäsiä oikotein


Taavi taasen täällä kirjoittelee keittiön puolelta. Minun teki tänään aivan kauheasti mieli tuoretta ruisleipää ja kerran oli tuollainen pilvinen päivä, päätin upottaa käteni taikinaan. Tuolla pakastimessa olisi ollut juurikin, mutta mieli ei malttanut odottaa huomiselle. Tein siis hiivakohotettua ruisleipää. Hieman enemmän sain makua kun tein alkujuuren, Annoin sen tekeytyä nelisentuntia kunnes valmistin taikinan loppuun. Sanoo kuka tahansa mitä tahansa, tuore ja vielä lämmin ruisleipä on ehkä leivistä taivaallisiin.

Eipä enempää tällä kertaa Taavin keittiöistä :)
Posted by Picasa

Taavi keittiössä: Tomaattikeiton arvoitus



Tervehdys kaikille :)

Kuten otsikko kertoo, aiheena olisi tänään mysteeri nimeltään tomaattikeitto. Mysteeriin siitä tekee se, että ystäväni (ja Sulon) oli kesäkuussa saanut syödäkseen aivan kauheata tomaattikeittoa ja vielä ravintolassa. Hän kysyi, että haluaisinko ratkaista hänen kanssaan hyvän tomaattikeiton salan. En voinut vastustaa kiusausta ja hyväksyin mysteerihaasteen.

Tiedän, että joihinkin tomaattikeittoversioihin käytetään kermaa taikka esimerkiksi sulatejuustoa pehmentämään makua. Niitä tässä ruoassa ei kuitenkaan käytetä koska peitottavassa keitossakaan ei ollut. Tarkoitus olisi kuitenkin saada keittoon syvä ja pehmeä maku. Se oli haaste.

Entäs sitten raaka-aineet? Ne eivät ole kovin pahat, tarvitaan vain tuoreita tomaatteja, tuoretta sipulia varsineen, valkosipulin kynsi ja kasvislientä. Liemenä olisi voinut käyttää myös lihalientä, mutta kasvissyöjänä en käyttänyt moista. Suosittelen hyytelönapista tehtyä lientä. On aivan hyvä vaihtoehto.
Maustamiseen käytin, yrttikimppua johon sidoin: persiljaa, kirveliä, timjamia, laakerinlehden ja sipulin vihreät varret.

Aloitimme leikkaamalla sipuleista varret irti. Alaosa silputtiin ohuiksi paloiksi, silppusimme myös valkosipulin. Noita sipuleita kuulloteltiin keskilämmöllä öljyssä n. 10-minuuttia Niiden ei pidä antaa ruskistua, ainakaan pahasti. Sipuli pitää pitkästä, rauhallisesta kypsyttelystä.
Teimme tässä vaiheessa myös kasvisliemen hiljalleen kiehumaan. Nimen omaan kiehumaan koska se kaadetaan joukkoon kiehuvana.

Tuon jälkeen sekoiteltiin joukkooon pari kolme ruokalusikallista vehnäjauhoja. Tuohon sipuli-jauhoseokseen sekoitimme osan kasvisliemestä. Sellainen loraus taitaa kuvata parhaiten määrää. Tämän jälkeen lisättiin joukkoon kaltatut ja lohkotut tomaatit siemenineen. Lastalla kannattaa survoa ja pilkkoa tomaatteja. Nyt kullanarvoinen vinkki! Tee kalttaus ja lohkominen kaikessa rauhassa ennen kuin aloitat sipulien kypsentämisen. Me teimme kalttauksen samaan aikaa ja se se vasta oli show ;)
Lisäsimme tämän jälkeen loppu kasvisliemen ja yrttikimppun. Varmista, että kimpussa on tarpeeksi pitkä naru josta se on helppo lopuksi nostaa pois keitosta.
Nyt kaikki oli oli kattilassa. Keitto saa kansi hieman raollaan kaikessa rauhassa kevyellä tulella kypsyä sellaisen puolisen tuntia. Käytimme 1-6 asteikkoisella hellalla 2-kohtaa.

Tässä vaiheessa oli tiskivuori aikamoinen joten nyt oli aika tiskata odotellessa.
Kun puolituntia oli mennyt, otettiin yrttikimppu pois keitosta. halusimme keitosta vielä hieman tasaisemman, joten survoimme keittoa  hieman käsisurvimella. Nimen omaan käsisurvimella koska emme halunneet rikkoa siemenia ja muutenkin keitto näytti kivalta ilman koneellista möyhintää.

Mikä oli sitten lopputulos? Aivan ihan herkullista kevyen, mutta täyteläisen makuista tomaattikeittoa. Eli Minä ja ystäväni 1, ravintola 0 :)

Tässä alla vielä summittainen raaka-ainelista kahdelle hengelle:

4-5 keskikokoista tomaattia
2 nuorta kesäsipulia varsineen
1 kynsi valkosipulia
1/2 l kasvislientä
n. 1 / 4 dl Rypsi- tai oliiviöljyä

Yrttikimppu:
3 oksaa persiljaa
2 oksaa timjamia
4 oksaa kirveliä
1 laakerinlehti
2 sipulin vihreää vartta

Jos hirvittää yrttien määrä niin voit käyttää esim. persiljaa ja basilikaa taikka persiljaa timjamia. Laakerinlehti on tärkeä pitää joukoissa. Ai niin kaikki yrtit laakerinlehteä lukuunottamatta olivat oman parvekkeen yrttimaasta. Suosittelen lämpimästi kaikille oman yrttimaan perustamista :)

Posted by Picasa

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Kaikkea sitä vastaan tulee

Kaiken maailman juttuja kävelymatkojemme varrelle on tällä viikolla sattunut. Haluamme jakaa kanssanne pari tapausta.

Oliko nyt tiistai vai milloin se oli kun lähdimme pienelle lenkille. Ennen kuin ehdimme ottaa kunnolla juoksuaskelta meidät pysäytti erikoisen näköinen liike polulla. Liikettä piti juoksujalkainen (ehkä) mikä oli saanut hieman isomman lounaan. Hankaluus oli vain se, että evästä ei meinannut millään saada liikkumaan suojaisempaan paikkaa. Välillä juoksujalkainen lopetti ja oli lähtemässä toisaalle, mutta palasikin takaisin ja tätä se jatkoi vielä kun itse aloitimme kunnolla lenkkimme.

Tänään taasen läheisen koulun parkkipaikalla istua nökötti pieni lokki. Ehkä se oli ottamassa auringoa ja lataamassa lämpöä, mutta paikkavalinnan turvallisuudesta voisi olla montaa mieltä.

Tällaista tällä kertaa :)

torstai 26. heinäkuuta 2012

Ulkomeren rannoilla

Tervehdys rakkaat lukijamme. Tiedämme, että on mennyt hyvä aika edellisestä päivityksestä. Emme ole kuitenkaan lepäilleet aivan liikaa laakereillamme vaan ennätimme käydä mm. ulkosaaristossa, Utön saarella.

Kun lähdimme matkaan Nauvosta, satoi vettä ja taivaan peitti paksut kuuropilvet. Päätimme kuitenkin uskoa säätiedostusta mikä lupasi perillä aurinkoa. Saaristossa on muutenkin kylmä ilman sadettakin.

Kun laiva saapui Aspöseen. Taivas näytti perin lupaavalta. Oli pakko ottaa paikallisesta kappelista kuva. Se oli todella viehättävän näköinen mäen päällä. 

Matka kuitenkin vielä jatkui. Tuntui kuin emme ikinä pääsisi perille, mutta viiden tunnin laivamatkan jälkeen 

m/s Eivor saapui perille.

Ensi näkymä saarelle oli, miten nyt kuvailisi, hieman karu. Hiekkaa, kalliota, hieman ruohoa. Toisaalta sellaistahan ulkosaariston maaperä on.

Suomenruotsalaisuus tuli heti esille, majapaikkamme jälkeen heti sattui silmiemme eteen juhannussalko.

Tässä taasen komeilee Utön majakka. Ei uskoisi, mutta sen sisältä löytyy myös kirkko, itseasiassa Utön ensimmäinen. Se sijaitsee kolmannessa kerroksessa. Kävimme sitä katsomassa, mutta meillä ei ole siitä valitettavasti kuvaa, missä ei näkyisi selvästi ihmisiä.

Käveltyämme ympäri saarta alkoi ilta pikku hiljaa painamaan päälle. Emme olleet Taavin kanssa koskaan nähneet auringonlaskua niin, että olisimme seuranneet kuinka aurinko silmiemme edessä ns. liukui taivaanrannan taa. Vaikuttava hetki

Olimme aivan naatteja pitkän päivän jälkeen.

Seuraava aamu valkeni ja aamiaiseksi söimme mm. mitäs muuta kuin saaristolaisleipää. Ei kai saaristossa voi vierailla syömättä moista?  Tukevan aamiaisen ravitessa elimistöämme lähdimme kävelemään vielä yhteen paikkaan jossa emme olleet käyneet. Kävelimme suuren niityn läpi, minkä keskellä oli hautausmaa ja sen jälkeen pääsimme kallioille. Katsokaan tuota aallokkoa, me vain istuimme ja istuimme katselemassa ja kuuntelemassa merta.

ja mertahan riitti. Kuulemma seuraava saari mikä tulee vastaan kuuluisi jo Virolle.


Tuolla takanamme kajastaa majakka sen vieressä näkyy luotsiasema.

"Hui! Mikä kumma tuijottaa piilosta."
Onneksi se oli maalattu. Se täytyy myöntää, että tämä kuva oli piilotettu aika hyvin.

"Täh, mitä sinä siinä oikein sen kameran kanssa huidot."
Lintuja Utössä tuntui olevan paljon. Ei mikään ihme, että lintukuvaajat saapuvat mielellään saarelle.

"Haa, mit tuolla on? Alta pois mitä oletkin."

Utön kyläalue oli niin stereotypisen saaristolaiskylän oloinen kuin vain voi olla. Kalastusverkkoja oli ripusteltu telineille. Ilmassa tuoksui savustettu kala ja terva. Varsinaista saaristolaisromantiikkaa.

Paha kyllä, jokaiselle matkalla tulee jossain vaiheessa loppu. 

Matka oli niin vaikuttava, että päätimme jossain vaiheessa mennä vielä uudestaan käymään saaressa. Suosittelemme käymään vierailemassa Utössä, se on jotain sellaista mikä erottaa hetkeksi täysin mantereen asioista. 

Tätä kirjoitteli tällä kertaa Sulo, Taavin muistellessa vieressä.