Kirjastokierros: Viikin kirjasto

Kirjastokierroksemme jatkuu.

Tällä kertaa kävimme katsastamassa Helmet-kirjastoihin kuuluvan Viikin kirjaston. Se sijaitsee aivan Viikin yliopiston vieressä. Ehkäpä paremminkin sen yhteydessä koska rakennuksessa on sijaitsee sulassa sovussa niin tieteellinen kirjasto, yleinen kirjasto kuin yliopston toimistoja ja saleja. Yhdeltä kulmalta löytyi myös jättimäinen autonrenkaista tehty gorilla. Kuulemma hyvä suuntamerkki kirjastolle.

Rakennuksen ulkoasu kiinni heti huomiomme. Harvemmin näkee noin isoa pyöreähköä rakennusta. Hieman piti miettiä, että miten tuonne sisälle pääsee. Kulman takaata löytyikin aivan selkeä ovi mistä astua sisälle.

"Voi kuinka täsmällisen näköistä." Tuo lausahdus pääsi suustamme sillä niin siistin jämptit oli hyllyjen sijoittelut, että hieman sykähdytti.

Löytyhän täältäkin pelejä. Täytyy myöstää, että pelivalikoima oli aivan kiitettävä. Paljon kaikenlaista monen tasoisille pelaajille. 

Lastenosastolla pitivät majaansa ainakin Tikru ja Nalle Puh. Tuota toista emme tunteneet.

Emme olleet muuten ennen törmänneet kirjastoissa pikkupuutarhoihin. Jokaisella niistä oli oma teemansa. Kirjaston sisältä pääsi roomalaiseen puutarhaan ja aulasta oikealla näkyi...

japanilainenpuutarha. Huonoksi tuuriksemme emme vain pääseet niihin käymään kun emme saaneet ovia auki. Ehkä ne olisi saanut auki mikäli olisi vielä enemmän tutkinut, mutta tällä kertaa tyydyimme vain ihailemaan ikkunoiden läpi.

Yleinen silmäys kertoo selvästi, että kirjasto palvelee alueella missä asustaa paljon opiskelijoita. Myös yliopiston läheisyys tuntuu kirjaston valikoimassa ja koko rakennuksessa.

Matkalaiset
- Sulo ja Taavi -

Retki Porkkalanniemeen

Tänä aamuna herättiin käännettiin suuntamme kohti Porkkalanniemeä. Noin kymmeneltä oltiin perillä. Maisema oli hassua sekoitusta korpea, kangasta ja lehtomaista kasvillisuutta.
Parkkipaikalta piti vielä kävellä muutama satametriä rantaan.


Suopursut aloittivat pikkuhiljaa kukkimisen.

Viimeinkin meri kajastaa näköpiirissä.

Mikä kumma tuolla vilahti?

Vedessähän uiskenteli rantakäärme. Aluksi pelotti kunnes muistimme, että rantakäärme on vaaraton.


Hetken etsittyään ruokaa tai suojaa kivien alta, se päätti että nyt otetaan hatkat toisaalle.

Hei kallion päällä olevassa kuopassa vilisi todella paljon mustia täpliä. Ne paljastuivat nuijapäiksi, kohta niille alkaa jo kehittymään jalat kun ovat niin isoja, mutta ei ihan vielä. Alut näyttäisi kuitenkin jo puskevan tyvestä esiin. Jii onnistui sitten mulauttamaan kenkänsäkin tuonne joukkoon vahingossa.
Onneksi kesä kuivaa minkä kasteleekin.

Samaisen kallion kolot oli tilkinnyt tiiviisti maksaruoho mättäät.

 Myös ruoholaukkaa eli ruohosipulia kasvoi kallion koloissa ja päällä. Hassua törmätä tuttuun maustekasviin ihan luonnossakin.

 Matkalla nähtiin myös tiiroja istuskelemassa rantakivillä ja lentelemässä kalan tai muun ruoan perässä.

 Matka kääntyi kuitenkin n. kahden ja puolentunnin päästä loppua kohti. Kotimatkalla törmisemme kuitenkin vielä tällaiseen sudenkorentoon. Luulisin sen olevan pikkulampikorento, mutta en ole varma asiasta.

Tällaisia kesäretkiä tällä kertaa. Nauttikaahan lämmöstä ja muistakaa myös viilentää itseänne ettei tule liian kuuma.

- Sulo -

Tuorepastaa, ihan ensimmäistä kertaa

Päätin ottaa haasteen vastaan, että kokeilen tehdä yhdestä ruokakirjasta yhden reseptin per viikko. Olen yleensä todella huono moisessa, mutta kokeillaan miten kauan tähän pystyn. Ei saa purra epäonnistuu aikataulutukset tai muu.

Haaste siis aloitettu reseptillä mitä tuumin kaksi kertaa.

tuorepasta tagliatellea parsakaalisoseella, kyllä parsakaalisoseella.
Pastan kastike siis oli käytännössä soseutettua ja maustettua parsakaalia.

Tuorepastaa vierastin. Olen halunnut jo pitkään kokeilla, mutta kiitos ruokaohjelmien en ole vielä uskaltautunut kokeilemaan.

Pastakonetta minulla ei ollut, mutta ihan kaulimella tein. Pelitti niinkin.
Lopputulos oli kohtuullista rakenteen puolella, mutta maku ja kypsyys onnistui hyvin. Olisi pitänyt antaa pastan kuivua kauemmin. Takertuivat kovin mielellään hieman liian paljon. Ei kuitenkaan niin paljon, etteivät olisi irronneet toisistaan.

Lopputulokseen olen kuitenkin niin tyytyväinen, että ei varmasti jää viimeiseksi oma tekemäksi tuorepastaksi.

Seuraavaa kertaa odotellessa hyvää kevättä vaikka ulkona näyttäisi kovin lumiselta.
- Taavi - 

Kirjastokierros: Pitäjänmäen kirjasto

Tällä kertaa oli lyhyt matka kirjastoon. Läheltä pitäjänmäen asemaa, kirkon ohi kohti urheilukenttää mentäessä löytyy kentän vierestä pienen kirjaston näköinen ovi. Sisältä kirjasto antoi loistavan ensi vaikutelman. Se oli aika pitkuliainen ja kivan värikäs. Yksinkertaisen kutsuva voisi olla oikea sana tähän.
Kiertelimme ensin ympyrää kirjastoon tutustuen. Viimein pääsimme itse asiaan, mikä olisi odottanut jo heti ulko-ovien jälkeen. Mars lastenosastolle siis.

Hetken aikaa piti kuitenkin istahtaa kun kerran näin hienot muumipenkit löytyi yhden hyllyn päädystä. Päätimme testata tuota Muumipappaa. Mikäli hänen seikkailevaa mieltä tarttuisi hieman meihinkin.

Keskelle aluetta oli aseteltu muutamia pöytiä pelien pelaamista (joita löytyy kirjastosta) ja lukemista varten. Siis ainakin noita varten pöydät on. Löydätkö meidät muuten tuosta kuvasta. Olemme siellä kyllä.

 Satuhylly vaikuttaa kattavalta. Hieman jotain jokaiselle. Minun silmiin osui saman tein vanha suomalainen kansansatu siitä kuinka karhusta tuli töpöhäntä. Ai, etkö tiennyt karhuilla olleen aikanaan pitkä häntä. Lue ihmeessä tuo satu, niin tiedät kuinka kettu huijasi karhua. Itsepuolustukseksi mikäli saan sanoa ketun puolustukseksi. Taavi taas yritti kuikoilla Desperon taru nimistä kirjaa, jota Jii suositteli lämpimästi. Hän kuulemma ihastui kirjaan kertalukemalta. Yksi satukirja kuitenkin herätti minun ja Taavin huomion erityisesti.

Nimittäin tämä. Iltatarinoita lapsille Somaliasta-niminen kirja. Tämä jos mikä on mahtava tapa tulla tutuksi erilaisiin kulttuureihin. Saduissa on voimaa.

Lopuksi istahdimme satuympyrään tai lukukehään tai millä nimellä tätä haluaakaan kutsua. Se jotenkin kivan tuntuisesti eristi sisällensä lukemaan kaikessa rauhassa.

Ja mitäpä muuta lukisimme kuin perinteistä Asterixia. Hetki vielä. Pitää piipahtaa myös ns. aikuistenosastolle ennen lähtöä.

Löydätkö minut ja Taavin myös yllä olevasta kuvasta. Tästä kuvasta saat ehkä hieman kiinni minkä takia ihastuimme sisustukseen ja väreihin. Jännä juttu miten pienillä asioilla voi tuoda paljon eloa. Pidimme myös noista katoista hyllyjen päällä.

Yleisesti ottaen Pitäjänmäen kirjasto oli todella miellyttävä kokemus ja tulemme varmaankin käymään siellä useammin kuin nyt.

Kirjastokierros: Kirjasto 10

Kirjastokierros senkuin jatkuu. Tällä kertaa kävimme piipahtamassa aivan Helsingin keskustassa sijaitsevassa musiikkipainotteisessa kirjastossa, Kirjasto 10:ssä. Siellä oli niin paljon ihmisiä, että emme pystyneet ottamaan enempää kuvia kuin tuon yllä olevan. Pitäähän ihmisten yksityisyyttä kunnioittaa.

Kirjoja tässä kirjastossa ei niin paljoa tuntunut olevan kuin cd-levyjä. Täältä löytyy myös mahdollisuus esim. muuttaa LP-levyt ja c-kasetit cd-levyille. Löytyy studiota ja ties vaikka mitä muuta.
Minua erityisesti ihastutti ajatus musiikkivalmentajasta. Eli mikäli ymmärsin oikein heiltä voi varata ajan ja sitten ammattitaitoinen ihminen auttaa tutustumaan vaikka tietyntyyliseen musiikkiin. Kannattaa lukea heidän nettisivuiltaa lisää.
Kirjasto 10 kuuluu Helmet-kirjastoihin, joten sillä haulla löytyy netin maailmasta.
Olemme Taavin kanssa keskittyneet erityisesti lastenosastoihin. Miksikö? Siksi, että harvemmin löytyy juttuja kirjastojen lastenosastoista. Ylipäätänsä tämä on meidän ja Jiin kiitos kirjastoille.
Kirjasto 10:stä ei varsinaisesti moista osastoa löydä, mutta lastenlevyjä on kiitettä määrä erilaisia.

Tällä kertaa jätämme tälle kirjastolle heipat ja lähdemme uutta kohti.

Kirjastokierros: Pasilankirjasto

Moikka pitkästä aikaa.

Muistatteko kun kerroimme, että haluaisimme lähteä Taavin kanssa kiertämään kirjastoja. En ole varma olenko ks. haaveen kanssa jakanut, mutta nyt sen kuulitte :)

Tänään otimme kimpsut ja kampsut mukaan ja hyppäsimme junaan. Se vei meidät Pasilanasemalle. Siitä lähdimme kävelemään kohti Pasilankirjastoa. Se on myös Helsingin pääkirjasto. Jii kertoi meille, että kun hän oli ensimmäistä kertaa menossa samaan kirjastoon, eksyi hän kiertämään kehää kirjaston ympäri sitä koskaan löytämättä. Onneksi se oli silloin se. Tänään kirjaston ovi löytyi heti ensi yrittämällä. Ovista sisään siis.

Kirjasto tuntui tilavalta ja kirjahyllyt loivat aikamoisen labyrintin monine kulmineen. Taavi erityisesti piti siitä, että oli paljon piilopaikkoja. Keskellä aikuisten osastoa solisi vesiallas. Solina rauhoitti muuten urbaania sisustusta mukavasti.

Missä se lastenosasto sitten on. No sehän oli suoraan etuovien vastapäätä. Meitä tuijotti heti sisälle astuttuamme kirjahyllyjen päältä monituiset patsaat.

Erityisesti minua ja Taavia huvitti nämä apinat. Ettei vain tuo takimmainen hännästä vetäjä olisi pikkuveli? Voihan se tietysti isoveli tai siskokin olla. Kädessä näytti komeilevan jonkinlainen kasvikirja. Liekö toinen menossa tarkastelemaan turhan myrkyllistä kasvia kun noin napakasti pitää kiinni pitää.

"Oi, kaunis neito. Saanko esitellä itseni. Minun nimeni on Sulo, ystäväni on Taavi. Kuka te olette, te lumivalkea kaunotar?"

Lammettareksi tuo neito itsensä esitteli ja sydämemme valloitti.

Voih, pakko oli jatkaa ja jättää jäähyväiset neidolle. Hyllyjen nuuskinta oli vielä kesken.
Taitaa Pasila olla hyvin kansainvälinen paikka tai voisiko sanoa koko Helsinki. Kirjoja tuntui olevan ties vaikka millä kielellä. Minun kielipääni ei noin moneen kieleen kyllä taivu. Ehkä siinä oppisi kun aloittaisi lukemaan kirjaa, tai sitten olisi mentävä kiltisti kielikurssille.

"Hui, näitkö saman? Voisin vaikka vannoa nähneeni ketun hännän vilahtavan hyllyjen välissä."
Niitä kannattaakin varoa. Ovat ovelia tapauksia, senhän tietää jokainen satuja vähänkään lukenut tai kuunnellut.

Fantasiakirjallisuuttakin löytyy pitkät rivit. Taavi pitää fantasiakirjallisuudesta, minut pysäytti tarkastelemaan klassinen scifi-kirja, Käsikirja linnunradan liftareille nimittäin.

Vielä viimeinen vilkaisu taaksemme ja matka jatkuu uusien hyllyjen luokse.

Mukava maku jäi matkastamme, ehkä vielä joskus palaamme tuonne tutkimaan lisää hyllyjä, paljon nimittäin jäi vielä katseltavaa ja luettavaa hyllyihin.

- Sulo -

Joulunkukkia

Jii kantoi mukanaan puketteja ja mitäpä niistä sitten paljastui. Tietenkin kaikkien tuntemat joulukukat.



Joulutähti loistaa joulunpunaisilla lehdillään väriä lipastolla. Jännä sinänsä, että sen kukat ovat aika mitättömän näköiset.

"Hei Sulo. Voisikohan näillä soittaa mikäli nämä irrottaisi?"
"Enpä tiedä, mutta ainakin nämä näyttävät hieman puhaltimien kelloilta."
"Sen tiedän, ettän on olemassa laulu nimeltään Ihmeellinen amaryllis."

Tällaista tällä kertaa. Nyt minua ainakin kiiinnostaisi lähteä ulos. Taavista en niin tiedä, hän ei oikein pidä kylmästä. Pihalla näyttäisi olevan aivan mielettömän mahtava lumimyräkkä :)