sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Illan istumista Sarvikalliolla

"Tällä kertaa kävimme Taavin kanssa tutustumassa Tuusulanjärven rannalla sijaitsemaan Sarvikallioon. Meillä meinasi mennä hermot matkalla. Ei mitään vaarallista, mutta heti kun pysähtyi sai lauman hyttysiä kimppuunsa. Tuo sen takia, että maasto oli kosteaa ja alueella oli mukavasti seisovaa vettä. Onneksi kun nousimme ylös päin, hyttyset väheni huomattavasti."


"Maisemat olivat aivan mielettömät yli Tuusulanjärven. Tuosta johtuen paikka tuntui olevan suosittu retkikohde. Meidänkin kanssa oli muutamia ihmisiä yhdessä katselemassa maisemia. He eivät kylläkään nähteet meitä. Enpä tiedä mitä olisivat ajatelleet mikäli olisivat huomanneet. Eivät välttämättä ole meidän kokoisiin tapauksiin tottuneet.

Oli todella mukaava vain istua kaikessa rauhassa kalliolla ja katsella ohi melovia veneitä sekä vesilintuja. Sorsiakin näimme, mutta menivät niin nopeasti ohitse ettei erottanut varmasti mitä sorsia olivat."
 
"Tässä on vielä kuva kalliolta Järvenpäähän päin."

"Koko alueella kasvoi paljon kaikkia kauniita kasveja. Tällä kertaa, erityisesti Taavin, silmiä viehätti kukkivat Käenkaalit. Toiselta nimeltään Ketunleivät. Saatetaanpa kasvia kutsua myös Revonrieskaksikin. Tämä on juurikin se kasvi, minkä lehtiä lapsena monesti tuli maisteltua. Myönnettäköön, että vieläkin maistelen mielelläni.
Taavi väittää tuossa vieressäni, että hän se minulle opetti aikanaan Käenkaalin maistelun. Ehkäpä, en muista niin tarkkaan. Paljoa tätä kasvia ei kannata maistella, koska siinä on samaa happoa kuin esimerkiksi raparperissa, oksaalihappoa. Se sitoo käsittääkseni kalsiumia ja rasittaa siten munuaisia. Kohtuus siis kaikessa ja mieluummin juo lasin maitoa päälle. Siitä on hyötyä ihan muutenkin."

"Kotimatka koittaa kuitenkin retkelle kuin retkelle. Mäen alimmilla kohdilla kuitenkin, tie vieressä, oli kaatunut pieni puu. Sen rungosta puski kaikesta huolimatta aivan kuin uusi puun alku. Sinnikäs kasvi ei voi muuta sanoa.

Tällä kertaa meillä oli tällainen retki. Käykää ihmeessä kurkkaamassa tämä paikka, mikäli liikutte alueella."
Posted by Picasa

perjantai 18. toukokuuta 2012

Vuohenputki-ruohosipulipiirakka



"Hmmm... Tämä on todella hyvää, enpä olisi uskonut" Sulo sanoi.
"Sitähän minäkin, vaikka et millään tahtonut uskoa."

"Ai, niin. Rakkaat lukijamme. Jos olet ihmetellyt ulkoasun vaihdosta, niin sille on looginen syy. Huomasimme Taavin kanssa, että eihän blogiamme pysty järkevästi kommentoimaan. Päätimme vaihtaa hieman tylsempään ulkoasuun, siksi aikaa vain kunnes keksimme miten voit kommentoida blogiamme."
"Yritämme parhaamme vai mitä Sulo."


Posted by Picasa

Maalla pitkästä aikaa


"Onneksi aamulla, sateen jälkeen ei tarvitse väistellä mehiläisiä. Ne tuntuvat rakastavan näitä kukkia."
"Mitä kukkia nämä muuten ovat?" Taavi kysyi.
"Nämä ovat vaahterankukkia. Kohta alkaa se aika kun pihamailla alkaa loputtoman oloinen surina ja pörinä."
"Huh. Pitäisiköhän meidän kuitenkin varmuuden vuoksi kiivetä täältä alas. En tahtoisi kokea neulatyynyn kohtaloa."
"Älä Taavi huoli. Mehiläiset ja muut pörriäiset pistävät vain uhattuna. Mennään kuitenkin alas, ei tarvitse selitellä niille minkä takia killumme kukkien keskellä.

"Katso Sulo. Tästä saamme tämän päivän ruokamme. Ajattelin tehdä vuohenputki-sipuli piirakkaa."
"Yritätkö väittää, että nämä ovat muka syötäviä."
"Juu juu, pitää vain etsiä nuoria versoja mitkä ovat vielä hieman rutussa. Ne ovat parhaimmillaan silloin. Muuten tämä kasvi on viheliäinen vihulainen puutarhoissa."
"Tule Sulo, mennään keräämään vuohenputkia. Minulla alkaa olla jo nälkä."
Posted by Picasa

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Muurahaisretkeltä jokin hetki sitten

Hei mitäs ihmettä täällä oikein tapahtuu. Taavi on päättänyt käydä ilman minua seikkailemassa. Noh, ei se haittaa. Saa minullekin noita paikkoja joskus näyttää. Taavi kertoi tuosta retkestä ja käävästä, mikä aiheutti päänvaivaa. Minäkään en moista tunnista, olen hieman huono kääpiä tuntemaan. Pitänee käydä kirjastossa lueskelemassa kääpäkirjallisuutta.

Oli minulla ihan oikeatakin asiaa. Selaisin kuviani ja tajusin, että en ole muistanut teille kertoa meidän muurahaisretkestä mitään. Käytiin moisella retkellä jo 15.4.

Kuten kuvasta näette uskaltauduimme kiipeämään aika huteralle oksalle. Muistan kuinka minua hirvitti keikkua tuossa. Ei me onneksi pudottu muurahaisten joukkoon. Muurahaiset olivat vielä kylmän kankeita tuossa vaiheessa ja liikkuivat hiljakseen vasta. Tällä hetkellä ne tuntuvat vipeltävän aivan kuin kesällä. Varsinkin aurinkoisina päivinä.

Tässä on teille muutama kuva retkeltämme.




Seikkailukävely lähimetsään


Psitt. Ei saa kertoa Sulolle, mutta minulle tuli yhtäkkiä halua lähteä tutkimaan lähimetsää.
Melkein heti kun astuin metsään, silmiini pöllähti tällainen kääpä. En kyllä osaa vielä sanoa, minkä niminen se on. Pitää hieman tehdä selvittelyä.



Hetken taivallettuani korviini kantautui yllättävän kova ääninen liplatus ja tiptatus. Hyvin jyrkän kallion kyljestä löysin tällaisen minijäätikön. En voinut kuin jäädä katsomaan ja kuuntelemaan kuinka viimeisimpiä talvenmerkkejä suli hiljalleen, mutta vääjäämättömästi. Todella kaunis vaikka mieleeni tulikin maailman oikeat jäätiköt, jotka kohtaavat samaa kohtaloa vaikkei niiden sillä vauhdilla pitäisi moista tehdä.

Tutkimusmatkani jatkui eteenpäin. En voi sanoa väittäväni kävelleeni yhtä etappia. Se piti pikemminkin hypähdellä läpi maan märkyyden ansiosta. Kesken pompinnan vastaani tuli ihana pikku silta, jonka alitse sulamisvesipuro oli tehnyt uoman.


Ihan siitä läheltä löysin myös muutaman sinivuokon. Tämä oli tämän vuoden ja koko tähän astisen elämäni toinen kerta kun näen kyseistä kaunotarta. On se vaan viehättävä kukka. 


Tällaisia maistiaisia halusin tarjota teille matkanvarreltani. Nyt kello näyttää sen verran, että taidan mennä tekemään ruokaa. Jos tuo Sulokin kohta saapuisi, niin voisin kysäistä tuosta käävästäkin. Tai sitten en, katsotaan.