Kirjastokierros: Pasilankirjasto

Moikka pitkästä aikaa.

Muistatteko kun kerroimme, että haluaisimme lähteä Taavin kanssa kiertämään kirjastoja. En ole varma olenko ks. haaveen kanssa jakanut, mutta nyt sen kuulitte :)

Tänään otimme kimpsut ja kampsut mukaan ja hyppäsimme junaan. Se vei meidät Pasilanasemalle. Siitä lähdimme kävelemään kohti Pasilankirjastoa. Se on myös Helsingin pääkirjasto. Jii kertoi meille, että kun hän oli ensimmäistä kertaa menossa samaan kirjastoon, eksyi hän kiertämään kehää kirjaston ympäri sitä koskaan löytämättä. Onneksi se oli silloin se. Tänään kirjaston ovi löytyi heti ensi yrittämällä. Ovista sisään siis.

Kirjasto tuntui tilavalta ja kirjahyllyt loivat aikamoisen labyrintin monine kulmineen. Taavi erityisesti piti siitä, että oli paljon piilopaikkoja. Keskellä aikuisten osastoa solisi vesiallas. Solina rauhoitti muuten urbaania sisustusta mukavasti.

Missä se lastenosasto sitten on. No sehän oli suoraan etuovien vastapäätä. Meitä tuijotti heti sisälle astuttuamme kirjahyllyjen päältä monituiset patsaat.

Erityisesti minua ja Taavia huvitti nämä apinat. Ettei vain tuo takimmainen hännästä vetäjä olisi pikkuveli? Voihan se tietysti isoveli tai siskokin olla. Kädessä näytti komeilevan jonkinlainen kasvikirja. Liekö toinen menossa tarkastelemaan turhan myrkyllistä kasvia kun noin napakasti pitää kiinni pitää.

"Oi, kaunis neito. Saanko esitellä itseni. Minun nimeni on Sulo, ystäväni on Taavi. Kuka te olette, te lumivalkea kaunotar?"

Lammettareksi tuo neito itsensä esitteli ja sydämemme valloitti.

Voih, pakko oli jatkaa ja jättää jäähyväiset neidolle. Hyllyjen nuuskinta oli vielä kesken.
Taitaa Pasila olla hyvin kansainvälinen paikka tai voisiko sanoa koko Helsinki. Kirjoja tuntui olevan ties vaikka millä kielellä. Minun kielipääni ei noin moneen kieleen kyllä taivu. Ehkä siinä oppisi kun aloittaisi lukemaan kirjaa, tai sitten olisi mentävä kiltisti kielikurssille.

"Hui, näitkö saman? Voisin vaikka vannoa nähneeni ketun hännän vilahtavan hyllyjen välissä."
Niitä kannattaakin varoa. Ovat ovelia tapauksia, senhän tietää jokainen satuja vähänkään lukenut tai kuunnellut.

Fantasiakirjallisuuttakin löytyy pitkät rivit. Taavi pitää fantasiakirjallisuudesta, minut pysäytti tarkastelemaan klassinen scifi-kirja, Käsikirja linnunradan liftareille nimittäin.

Vielä viimeinen vilkaisu taaksemme ja matka jatkuu uusien hyllyjen luokse.

Mukava maku jäi matkastamme, ehkä vielä joskus palaamme tuonne tutkimaan lisää hyllyjä, paljon nimittäin jäi vielä katseltavaa ja luettavaa hyllyihin.

- Sulo -