Ulkomeren rannoilla

Tervehdys rakkaat lukijamme. Tiedämme, että on mennyt hyvä aika edellisestä päivityksestä. Emme ole kuitenkaan lepäilleet aivan liikaa laakereillamme vaan ennätimme käydä mm. ulkosaaristossa, Utön saarella.

Kun lähdimme matkaan Nauvosta, satoi vettä ja taivaan peitti paksut kuuropilvet. Päätimme kuitenkin uskoa säätiedostusta mikä lupasi perillä aurinkoa. Saaristossa on muutenkin kylmä ilman sadettakin.

Kun laiva saapui Aspöseen. Taivas näytti perin lupaavalta. Oli pakko ottaa paikallisesta kappelista kuva. Se oli todella viehättävän näköinen mäen päällä. 

Matka kuitenkin vielä jatkui. Tuntui kuin emme ikinä pääsisi perille, mutta viiden tunnin laivamatkan jälkeen 

m/s Eivor saapui perille.

Ensi näkymä saarelle oli, miten nyt kuvailisi, hieman karu. Hiekkaa, kalliota, hieman ruohoa. Toisaalta sellaistahan ulkosaariston maaperä on.

Suomenruotsalaisuus tuli heti esille, majapaikkamme jälkeen heti sattui silmiemme eteen juhannussalko.

Tässä taasen komeilee Utön majakka. Ei uskoisi, mutta sen sisältä löytyy myös kirkko, itseasiassa Utön ensimmäinen. Se sijaitsee kolmannessa kerroksessa. Kävimme sitä katsomassa, mutta meillä ei ole siitä valitettavasti kuvaa, missä ei näkyisi selvästi ihmisiä.

Käveltyämme ympäri saarta alkoi ilta pikku hiljaa painamaan päälle. Emme olleet Taavin kanssa koskaan nähneet auringonlaskua niin, että olisimme seuranneet kuinka aurinko silmiemme edessä ns. liukui taivaanrannan taa. Vaikuttava hetki

Olimme aivan naatteja pitkän päivän jälkeen.

Seuraava aamu valkeni ja aamiaiseksi söimme mm. mitäs muuta kuin saaristolaisleipää. Ei kai saaristossa voi vierailla syömättä moista?  Tukevan aamiaisen ravitessa elimistöämme lähdimme kävelemään vielä yhteen paikkaan jossa emme olleet käyneet. Kävelimme suuren niityn läpi, minkä keskellä oli hautausmaa ja sen jälkeen pääsimme kallioille. Katsokaan tuota aallokkoa, me vain istuimme ja istuimme katselemassa ja kuuntelemassa merta.

ja mertahan riitti. Kuulemma seuraava saari mikä tulee vastaan kuuluisi jo Virolle.

Tuolla takanamme kajastaa majakka sen vieressä näkyy luotsiasema.

"Hui! Mikä kumma tuijottaa piilosta."

Onneksi se oli maalattu. Se täytyy myöntää, että tämä kuva oli piilotettu aika hyvin.

"Täh, mitä sinä siinä oikein sen kameran kanssa huidot."

Lintuja Utössä tuntui olevan paljon. Ei mikään ihme, että lintukuvaajat saapuvat mielellään saarelle.

"Haa, mit tuolla on? Alta pois mitä oletkin."

Utön kyläalue oli niin stereotypisen saaristolaiskylän oloinen kuin vain voi olla. Kalastusverkkoja oli ripusteltu telineille. Ilmassa tuoksui savustettu kala ja terva. Varsinaista saaristolaisromantiikkaa.

Paha kyllä, jokaiselle matkalla tulee jossain vaiheessa loppu. 

Matka oli niin vaikuttava, että päätimme jossain vaiheessa mennä vielä uudestaan käymään saaressa. Suosittelemme käymään vierailemassa Utössä, se on jotain sellaista mikä erottaa hetkeksi täysin mantereen asioista. 

Tätä kirjoitteli tällä kertaa Sulo, Taavin muistellessa vieressä.